sunnuntai 17. elokuuta 2014

Hiljainen kesä































Tämä kesä on ollut hiljainen kukkulan talossa.

Kauniina alkukesän aamuna kaksi kuukautta sitten rakas mieheni ja talon isäntä nukkui ikuiseen uneen pitkän ja vaikean sairauden murtamana.
Helpotus miehelle, raskasta meille jotka jäimme suremaan. Olemme kuitenkin kiitollisia näistä kaikista yhteisistä vuosista, kiitollinen ja onnellinen siitä että mies halusi meidän elää ja asua täällä kukkulan laella ja rakensi meille rakkaudella kodin josta emme varmasti raaski luopua ikinä.

Tämän kesän vietimme rauhallisesti, ilman suurta ruuhkaa. Ihania rakkaita vieraita on kuitenkin käynyt ja heidän avulla olemme jaksaneet raskaan ajan yli.

Minä ja tytöt jäämme kukkulalle. Elämämme ja tulevaisuus on täällä kirkon alla.
Ensi kesänä on edessä uudet tuulet ja innolla odotamme teitä kaikkia rakkaita ystäviä vierailulle.
Elämä jatkuu...

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kevättä kukkulalla
















Talvi tuli, kukkullalla vietettiin hiljaiseloa.
Tänä vuonna ei edes satanut lunta, vaan talvi on todella sateinen ja leuto. Aivan outo talvi.
Arki vei mukanaan ja vapaa-aikaa vietettiin melkein kotosalla lämmitellen joko uunin edessä tai nautiskellen saunassa.

Nyt on kuitenkin kevät alkanut ja toivottavasti suurimmat sateet ovat takana.
Viimeiset pari viikkoa oli aivan mahtavat ilmat -  narsissit ja helmihyasintit kukkivat, ensimmäiset perhoset lentelivät ja rosmariinien sinisten kukintojen ympärille pörräsivät kimalaiset ja ampiaiset.

T-paita päällä nautittiin auringon lämpimistä säteistä samalla siivoillen talven jälkiä puutarhasta ja kasvimaalta.
Nurmikonleikkuukausi avattu ja ensimmäiset päiväkahvit juotu omalla terassilla.

Kevät on ihanaa aikaa.
Tästä pitää nauttia!




sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Oman puutarhan kakit




Tänä vuonna uusi kakipuu vihdoinkin onnistunut kasvattamaan hedelmiä.
Viime vuonna kasvoin muutama hassu hedelmä, mutta kesän kuivuus kuivatti ne jo ennen kuin kasvoivat riittävän suuriksi.
Tänä vuonna mies kantoi saavi kaupalla vettä ylätasanteelle, että edes muutama hedelmä jäisi henkiin.





Nyt niitä on sentään muutama.
Vielä eivät ole riittävän kypsiä pois kerättäviksi. Hedelmät ovat kypsinä tumman oransseja ja hedelmäliha sisältä hyytylemäisen pehmeää.
Parhaimmillaan kakit ovat ensimmäisten pakkasten purressa, silloin kun missään puissa tai pensaissa ei ole enään minkäälaisia elomerkkejä.
Silloin harmaata myöhäissyksyn päivää piristävät oranssit kakihedelmät roikkumalla lehdettömillä oksilla kuin jouluiset koritepallot.



sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Saunahetki


Nyt kun vierasmaja on tyhjillään niin mitäs sitä muutakaan tälläisenä sateisena, harmaana ja sumuisena sunnuntai-iltana tekisi kuin nauttisi saunan hellivistä löylyistä.

Miten ihanaa istuskella kuumassa saunassa ilman minkäälaista kiirettä. Heitellä löylyä omaan tahtiin, välillä käydä vilvoittelemassa sumun peittämällä terassilla.... Olla vaan ja nautiskella.


lauantai 26. lokakuuta 2013

Keltaista harmaan keskellä


Kukkulan on vallannut sumu ja kosteus.
Jossain tuolla alhaalla on meri ja Opatija, mutta niitä ei koviin hyvin näy.

Onneksi luonto kuitenkin luo omia syysvärejään meitä piristämään.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Syysvärejä



Tähän aikaan vuodesta tulee usein mieleen Suomi ja sen ruska-aika.
Sitä kun ei täällä periaatteessa ole. Ehkä joskus marraskuussa lämpötilan laskiessa nollan lähelle alkaa puiden lehdet kellastua ja punertaa, mutta se kestää todella lyhyen ajan.

Tällä hetkellä ainoa kasvi joka on värjäytynyt syksyn väreihin on villiviini. Se loistaa keltaisen ja punaisen eri sävyissä, kun kaikki muut kasvit ja puut ovat vielä tumman vihreitä.

Myöhemmin syksyllä metsätiellä ja poluilla kävellessä metsässä saattaa tuoksua aivan samalta kuin Suomen metsissä. Se kostea syksyisten lehtien ja sammaleen tuoksu.
Pyökkien ja vaahteran lehdet peittävät polut ja lehdet kahisevat jalkojen alla tuoden mieleen syksyiset metsäretket kaukana Suomessa. Korkealle puiden latvoihin katsellessa voisi melkein kuvitella olevansa suomalaisessa metsässä.



Bela nedeja


Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Kastavissa vietetään perinteistä Bela Nedejaa,
syysmarkkinoita ja paikallisen nuoren viinin juhlaa.

Neljän päivän ajan kukkula on täynnä myyntikojuja, ravintolatelttoja, huvipuistoja.
Joka puolella soi musiikki, iltaisin aukioilla tanssitaan, käsityöläiset esittelevät taitojaan ...
Maistellaan medicaa, belicaa, makkaroita ja hapankaalia, jälkiruaaksi paahdettuja kastanjoita tai sokerimanteleita...
Kaikille löytyy jotakin, huolet ja murheet siirretään tuonnemaksi.

Muistoksi viikonlopusta jää hauskoja hetkiä... ja ehkä pääkipu ;)