Tämä kesä on ollut hiljainen kukkulan talossa.
Kauniina alkukesän aamuna kaksi kuukautta sitten rakas mieheni ja talon isäntä nukkui ikuiseen uneen pitkän ja vaikean sairauden murtamana.
Helpotus miehelle, raskasta meille jotka jäimme suremaan. Olemme kuitenkin kiitollisia näistä kaikista yhteisistä vuosista, kiitollinen ja onnellinen siitä että mies halusi meidän elää ja asua täällä kukkulan laella ja rakensi meille rakkaudella kodin josta emme varmasti raaski luopua ikinä.
Tämän kesän vietimme rauhallisesti, ilman suurta ruuhkaa. Ihania rakkaita vieraita on kuitenkin käynyt ja heidän avulla olemme jaksaneet raskaan ajan yli.
Minä ja tytöt jäämme kukkulalle. Elämämme ja tulevaisuus on täällä kirkon alla.
Ensi kesänä on edessä uudet tuulet ja innolla odotamme teitä kaikkia rakkaita ystäviä vierailulle.
Elämä jatkuu...
Lämpimät osanotot! Onneksi olette saaneet rakkita vieraita tueksenne!
VastaaPoistaOlivia
Elämä jatkuu. Voimia tulevaan vuoteen, kun surutyökin jatkuu.
VastaaPoistaMuisti on armollinen, pian muistat vain ne onnelliset hetket. Kivut ja tuskat unohtuvat.
Helli itseäsi ja tyttäriäsi. Tehkää asioita, joista saatte iloa.
Osanottoni.
Lämmin osanottoni sinulle ja tytöille. Voimia tähän hetkeen ja tulevaisuuteen.
VastaaPoistaLämmin osaanottomme teille.
VastaaPoistaOsanottoni.
VastaaPoistaLammin osanottoni.
VastaaPoista<3
VastaaPoistaOsanottoni.
VastaaPoistaKiitos kaille lämpimistä sanoista
VastaaPoistaToivon teille kauniita valoisia päiviä ja voimia selvitä arjessa ilman rakastanne. Sekä hyviä kauniita muistoja.
VastaaPoistaVasta löysin tämän blogisi, mutta ei se estä tuntemasta suurta myötätuntoa teitä kohtaan.
Venla
Myötätunnolla ajattelen teitä. Ja kiitollisena blogistasi. Ihan kuin Kastavi olisi tuttu paikka.
VastaaPoistaVoi. Lammin osanottoni suruunne. En ole kaynyt blogimaailmassa kuukausiin. Halaus sinne kukkulalle ja voimia kaikkiin tuleviin paiviin.
VastaaPoista