sunnuntai 17. elokuuta 2014

Hiljainen kesä































Tämä kesä on ollut hiljainen kukkulan talossa.

Kauniina alkukesän aamuna kaksi kuukautta sitten rakas mieheni ja talon isäntä nukkui ikuiseen uneen pitkän ja vaikean sairauden murtamana.
Helpotus miehelle, raskasta meille jotka jäimme suremaan. Olemme kuitenkin kiitollisia näistä kaikista yhteisistä vuosista, kiitollinen ja onnellinen siitä että mies halusi meidän elää ja asua täällä kukkulan laella ja rakensi meille rakkaudella kodin josta emme varmasti raaski luopua ikinä.

Tämän kesän vietimme rauhallisesti, ilman suurta ruuhkaa. Ihania rakkaita vieraita on kuitenkin käynyt ja heidän avulla olemme jaksaneet raskaan ajan yli.

Minä ja tytöt jäämme kukkulalle. Elämämme ja tulevaisuus on täällä kirkon alla.
Ensi kesänä on edessä uudet tuulet ja innolla odotamme teitä kaikkia rakkaita ystäviä vierailulle.
Elämä jatkuu...

12 kommenttia:

  1. Lämpimät osanotot! Onneksi olette saaneet rakkita vieraita tueksenne!

    Olivia

    VastaaPoista
  2. Elämä jatkuu. Voimia tulevaan vuoteen, kun surutyökin jatkuu.
    Muisti on armollinen, pian muistat vain ne onnelliset hetket. Kivut ja tuskat unohtuvat.
    Helli itseäsi ja tyttäriäsi. Tehkää asioita, joista saatte iloa.
    Osanottoni.

    VastaaPoista
  3. Lämmin osanottoni sinulle ja tytöille. Voimia tähän hetkeen ja tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaille lämpimistä sanoista

    VastaaPoista
  5. Toivon teille kauniita valoisia päiviä ja voimia selvitä arjessa ilman rakastanne. Sekä hyviä kauniita muistoja.
    Vasta löysin tämän blogisi, mutta ei se estä tuntemasta suurta myötätuntoa teitä kohtaan.

    Venla

    VastaaPoista
  6. Myötätunnolla ajattelen teitä. Ja kiitollisena blogistasi. Ihan kuin Kastavi olisi tuttu paikka.

    VastaaPoista
  7. Voi. Lammin osanottoni suruunne. En ole kaynyt blogimaailmassa kuukausiin. Halaus sinne kukkulalle ja voimia kaikkiin tuleviin paiviin.

    VastaaPoista